Friends
Se on taas yksi viikko takana ja vapaa vkl edessä. Suunnitelmissa oli lähteä Turkuun kaverin luokse viettämään tyttöjen iltaa mutta mun raha tilanne on aika heikko joten nämä bileet jäävät välistä. Ehkä ensivuonna tilanne on toinen ja sinne pääsen.
Olen parin viikon ajan ottanut entiseen parhaaseen ystävääni yhteyttä ja tuntuu hyvältä vaikkakin hieman oudolta. Taustana voin kertoa että noin vuosi sitten meillä meni ajatukset ja toiminnat ristiin ja “riitelimme” ekaa kertaa koko meidän ystävyyden aikana. Ollaan kyseisen kaverin kanssa tunnettu jostain päiväkodista asti eli ennen kuin “erosimme” olimme tunteneet jotain 14 vuotta. Nyt kun homma on taas alussa tuntuu jotenkin että ei me koskaan olla erossa oltukkaan. Tietysti jutut eivät ole samaa tasoa kuin silloin ja ei me kuitenkaan joka päivä enää olla puheissa, toisin kuin ennen.
Silloin kun välimme meni poikki, päätin että se en ole minä joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa uutta alkua. En usko nimittäin toisiin mahdollisuuksiin. En parisuhteissa enkä missään muussakaan. Oikeastaan oli puolittain vahinko että hänelle laitoin facebookissa viestinä hyvää uutta vuotta ja jotenkin siitä sitte lähti että aloitettiin viestittelemään. Saa nähdä tuleeko tästä yhtä vahva ja muava ystävysshde kuin ennen eroamista. Mutta sen eteen pitää tehdä töitä ja uskon että me ollaan molemmat valmiita siihen.
En ole kauhean sosiaalinen siinä suhteessa että minulle uusien suhteiden solmiminen on vaiikeaa. Olen ujo ja en millään uskalla puhua ja kertoa kaikkea mitä päässäni liikkuu. Vaikkakin ala on sosiaalisuuden perikuvaa kun pitää joka päivä puhua ihmisten kanssa mutta se on kuitenkin niin paljon erilaisempaa kuin sen mitä on kaverien ja saman ikäisten kanssa. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksena itselleni sen että yritän olla enemmän ihmsiten kanssa tekemissä. Ensimmäisenä askeleena voisin pitää tätä että tutustun vanhaa ystävään uudelleen ja yritän saada sen toimimaan. Toisena hyvänä alkuna voisin kaiketi pitää torstain ryhmää jossa olen nyt 3 viikkoa käynyt ja siellä on taas uusia ihmisiä ja puhetta tulee eri tavalla ja erilaisista aiheista. Tunnen oloni hyväksi ryhmässä ja tuntuu että kuulunkin sinne. Siellä kaikki ovat tuntemattomia, ainoastaan vetäjä on tuttu ja se helpottaa jonkin verran sitä että ei tarvitse olla niin jännittynyt ja ujo.
Tästä on hyvä jatkaa tätä ja saavuttaa se mitä haluan ja saan elämäni siihen kuntoon että ensi vuonna tähän aikaan olen oikeasti parempi ihminen ja voin pahemmin kuin koskaan.
Avainsanat: minä, vapaa aika, ystävät